sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Maijan kanssa on kivaa käydä lenkillä. Jos siis vastaan ei tule tuttuja koiria. Silloin se vetää ja mikään ei tehoa. Siinä vaiheessa pitää pitää pintansa.

Tänä aamuna vastaamme tuli kolme tuttua koiraa. Sain pidettyä Maijan hyvin paikallaan. Jatkoimme matkaa. Lenkki ei ollut kovin pitkä mutta ainakin Maija pääsi ulos. Se tuli meille talvella ennen joulua. Lumeen se tottui ja karkaili usein ja karkailee vieläkin. Se ei ole hauskaa, koska yöllä sitä on vaikea etsiä. Joten aamuun odotellaan aina. Silloin se aina tulee kotiin itse. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti